Valkeaa unelmaa

Eilen saatiin uusi, ihana sohva. Ahh kuinka materialistisen onnellista.

Tänään satoi lunta. Ihan kunnolla. Pakkasin ipanat vaunuihin ja lähdettiin koiran kanssa kiertämään penkkateitä. Viikko sitten havaittu joutsenperhe oli jo lähtenyt toisiin maisemiin.

Koko aamupäivän touhuttuamme lösähdettiin sohvan nurkkaan ja katsottiin hetki piirrettyjä. Pojista isompi tanssi musiikin tahdissa, meikä valitsi kahvin. Katselin ikkunasta ulos. Ulkona leijaili vielä muutama pieni lumihiutale.

Joskus se 15min kaffepaussi tekee ihmeitä.

Vois vaikka pelastaa maailman tai jotain.

Äiti täällä hei !

Tällä hetkellä mun elämästä iso osa pyörii lastenhoidon ja äitiyden ympärillä. Mutta silti koen että olen myös paljon muuta kuin äiti. 

Ihminen. Nainen. Vaimoke. 

Vaikka olen äiti, haluan pitää huolta itsestäni. Niin sisäisesti, ulkoisesti kuin fyysisesti. 

Vaikka olen äiti, joka nauttii lastensa kanssa touhuilusta, tarvitsen omaa aikaa. Kokematta siitä huonoa omaa tuntoa.

Tykkään nostella rautaa, käydä kuluttamassa juoksupopoja tai kiertää pari vaatekauppaa ilman ipanoita. Sallittakoon se jokaiselle joka keskittää valtaosan vuorokaudestaan toisista huolehtimiseen.

Ps. Veljekset kasvaa kohisten (etenkin pienempi...) ja arki luistaa - kutakuinkin omalla painollaan.  

Kuulumisia

Elämä se vaan vilahtaa silmien edestä.. Jouda edes koskaan näpyttelemään tuntojaan..

Pikkuveli sai nimen, juhlat olivat mukavat ja suuremmilta kriiseiltä vältyttiin. Homma vedettiin läpi tuttuun tapaan rennoin rantein ihan turhaa stressiä.

Elämä kahden pikkumiehen kanssa on aika kivaa. Pikkuveli on tähän asti ollut hyvinkin tyytyväistä sorttia. Tosin hereillä ollessaan hän on jopa pelottavan vilkas.. huuhuh, saapa nähdä millanen viikari tyypistä kehittyy.

Syksykin alkaa olla synkeimmillään, luojan kiitos vielä ei silti ole havaittavissa minkäänlaista kaamosmasennusta tässä huushollista. Kynttilöitä olen sentään muistanut käryyttää.

Huomenna on isänpäivä. Kakkua en leivo, viime viikon ristiäisten mässäysällötys sai meikäläisen ryhtymään herkku-lakkoon jouluun saakka. Isimies saa tyytyä tuplakuorrutteisiin donitseihin.

Alkaa olemaan vieroitusoireita kaikenmaailman sokerihiilarirasva-hötöstä. Täytynee keskittää ajatukset muihin asioihin ja mennä rakentamaan isovelin kanssa palikoilla.

Aamuisin

Aamut lapsiperheessä. Aina yhtä kaaottisia, silloin kun pitäisi olla lähdössä johonkin.

Mutta

Tänään ei ole kiire mihinkään. Voi katsella rauhassa piirrettyjä, nauttia joka-aamuisen kofeiiniannoksen ja hidastella. Vauvakin nukkuu tyytyväisenä sen aikaa kun isoveljen kanssa syömme aamupalaa. Pojalle banaani ja marjapuuroa, meikä vetasee banaani-kaurajuoma smoothien. Ja pari paahtoleipää.

Vauva haluaa syödä, isoveli rakentaa palikoilla.

Aurinkokin vilahtaa pilvien välistä.

Ipanat vaunuihin ja koiran kanssa lenkille. Siihen loppuu tämäkin hidastelu. 

Arkista, niin arkista..

Arki on lähtenyt ihan kunnolla käyntiin, isimies singahti takaisin töiden pariin ja meikä viettää päivät noiden minimiesten kanssa.

Huhhuh ! Päivät juoksee sellaisella vauhdilla että ihan hirvittää. Onhan tämä arki melko sirkusta; aamusta iltaan saa huiskia kotitöitä, viihdyttää ipanoita ja kuluttaa lenkkipolkuja. Mut en mä valita, oikeestaan tää on aika kivaa.

Paitsi silloin kun täydellisesti organisoitu aamu muuntautuu helvetilliseksi sekasorroksi..

Kyllä tässä nykyisessä elämäntilanteessa on puolensa; meikästä on kehittynyt kaaokseen mukautuva, epätäydellisyyttä kestävä supermuija joka ei kavahda täysiä pyykkikoreja tai hellalle kiehuneita lounaita. Paskat siitä jos aamupuurot kuivuu pöydän kanteen kiinni ja sänky petaamatta, tää on elämää ehkä parhaimmillaan.

Vaikka myönnettäköön, oon mä välillä aika helkkarin väsynyt.

Meillä tuoksuu vauva !

Niin se vaan syöksyi tähän maailmaan eräänä syyskuisena yönä. Sen enempää aihetta avaamatta voin kuitenkin kertoa että homma oli ohi hujauksessa ja pikkutyyppi meinasi syntyä synnärin suihkun lattialle.

Arki on lähtenyt rullaamaan mukavasti, johtuen ehkä osittain siitä että meidän isimies on muutaman viikon isyyslomalla.

isyys'lomalla'..

Vaikka mun silmänaluset on mustat kuin Nairobin yö ja tunnen olevani jonkin sortin nisäkäs jonka ainut tehtävä on toimia ruoka-automaattina tuolle pikkutyypille, oon tällä hetkellä ehkä maailman onnellisin ihminen.

Korjaan. Maailman onnellisin ihminen. Jätetään se ehkä pois.